I
Mielekäs tekeminen jatkuu kello viiden jälkeen. Kaaosmasennuksen vaivaamat alibifonit etsivät marsujaan totuuden loistavassa valossa. Tuntiessamme kasvavan ahdistuksen nousevan maiden murasta, me katsomme auringon nousevan tunturin takaa suurena ja valkeana mystisen yön viedessä mielemme terveyden mukanaan valottoman autiomaan viimeisiin perukoihin. Tunnen olevani hullu, olenko siis oravannahkalakkinen pöpi vai kuvittelenko vain kuvia verkkokalvoilleni? Nuolemme jääpuikkoja hangessa, saammeko kuolemantaudin tästä alkukantaisesta agraarikulttuurin rituaalista? "Saatte", uhkaa ääni sisältäni. Rekisteröin senkin ja nousen ylös. Olen taas.
Tiedämme tulleemme tiemme päähän, kun kohtaamme pimeässä hiihtäjän. Työn ollessa valmis tunnemme kirkkaan, liukuvan tien valuvan ylitsemme puhdistaen sielumme siitä hyvästä ja valkeasta, johon minuutemme nojaa. Tuntiessamme puhtauden valmiuden koittaneen astumme lasiseen maailmaan ilman mielenhäivähdystäkään totuuden väristä, muodosta tai olotilasta. Kun saavut sen luo - et ehkä tunne sitä. Sillä se on yksi, valtava, muuttumaton, mutta ei koskaan samankaltainen. Tämä paradoksaalisuus tuhoaa kauneudentajusi ja saattaa mielesi hämmennyksen partaalle. Älä ole huolissasi. Istu alas ja kuuntele.
Takassa mustutetun kymmenpennisen takominen metallisella makkaratikulla uuteen muotoon näyttää kiehtovan tietynlaisia persoonia. Voiko tuo yksinkertainen ja päällepäin täysin turhannäköinen energianpurkamiskeino avata portit koko ihmiskunnan astua uudistavaan valoon, pois kylmästä ja likaisesta, muurin ulkopuolisesta maailmasta. Kyse on siitä otammeko vastaan lahjan itseltämme vai ojennammeko lahjan itsellemme. Tapahtui rituaali miten tahansa, kyse on vahvasta symboliikasta. Tiedän sen.
Kuulemme ääniä päittemme sisältä ja niiden ulkopuolilta. Se ei ahdista kovin paljoa, vaikkakin häiritsee päivittäisiä toimiamme keskeyttäen ne vaativalla äänenpainolla. (Olen väsynyt ja loppu on lähellä) Emme tahtoisi keskeyttää rutiinejamme pitkäksi ajanjaksoksi, kyse ei siis saa olla tunneista, päivistä vaan korkeintaan minuuteista. Kiireisyyden yläpuolelle surffaamaan nousemisen vaatii ponnistuksia, joihin meillä ei ole aikaa.
kirjottu 31.12.1997-1.1.1998 kirjoja: Wesa Tikkanen